Lari laurikkala.WWOOF.

Lari laurikkala for WWOOF Independents volunteer .





Vietin todella upeat pari viikkoa “Wwoofaten” Nikitan ja Stasyan luona heidan farmillaan metsan keskella Pereslavl-Zalesskyn lahistolla, n. 200km Moskovasta pohjoiseen.

Satuimme kaikki olemaan Moskovassa ja tulimme yhta kyytia, matka tosin kesti jostain ihmeen syysta yli 5 tuntia.
Suurehkon kielimuurin takia varsinkaan alussa en ollut ihan perilla mita kaikkea he oikeen puuhaavat. Pian kuitenkin paasin perille perheen tavoista ja tekemisista.

Mita olen nyt onnistunut lopulta saamaan selville, niin: He ovat n. 35 vuotiaita, tapasivat 10 vuotta sitten ja jo vuoden paasta ostivat taman 9 hehtaarin maaplantin.

Alkuun he asustelivat teltassa kunnes saivat ensimmaisen rakennuksen valmiiksi.
Nikita on ilmeisesti tehnyt jo uran armeijassa joten sielta satelee jotain ropoja.
Han rupesi tarhaamaan mehilaisia 5 vuotta sitten ja nykyaan myos myy niita – ei siis hunajaa vaan pesia porriaisineen.

Han myos mm. rakentaa tulisijoja, Stasya kai tekee jotain etatoita jonnekkin jos on tarvetta.







Stasya toimii siis perheen paana, kokkina ja tomaattimestarina kasvattaen yli 150 tomaattikasvia joka kesa muun puutarhan lisaksi.

Olohuonetta koristaa parikymmenta hakillista erilaisia elukoita Chinchilloista hamstereihin joita han myos hoitaa ja ilmeisesti myy.

Tanne saavuttuamme ensiksi paasin tutustumaan kodikkaaseen ulkorakennukseen joka tulisi olemaan majapaikkani ja turvani karhuilta seka muilta metsan elukoilta.
Keskella tupaa on Nikitan rakentama perinteinen Venalainen takka joka toimii myos keskuslammityksena.
Heti ensimmaisena aamuna paasinkin aloittamaan tyot silla takkaa tulee lammittaa viitisen tuntia vahintaan jotta kaikki tiilet alkaa lampeamaan lapikotaisin ja se voi luovuttaa lampoa seuraavat paivat.
Perhe tyttarensa Uljanan, 5, kanssa lahtivat asioille ja jain siis lammittelemaan viilenevilta syyspaivilta kirjani aareen.

Myohemmin paivalla he palasivat ja toivat mukanaan myos toisen “wwooffaajan” Ilyan, 20, joka tuli pitamaan minulle seuraa matalaan majaamme.
Oli todella mukavaa tutustua haneen ja puuhastella kaikkea yhdessa, puhumattakaan iltaisista keskusteluista kynttilanvalossa tai takkatulen aaressa.

Ilya sai myos erikoisroolin kaantajana silla han on asunut
Englannissa joten lahes kaikki Nikitan erikoisimmatkin tarinat aukenivat minulle paapiirteittain.

Seuraavat paivat menivat enimmakseen samalla rytmilla; yhdeksan aikoihin Nikita tuli huutelemaan meita hereille, nousimme aamupalalle joka vaihteli suklaaleivista perunasalaattiin, aina teen kera.

Kaikki ruoka- ja teehetket ovat tassa perheessa hyvin rauhallisia mutta epasaannollisia.
Aamupaivalla ruvettiin hommiin, joskus nypittiin rikkaruohoja puutarhasta, valilla heitettiin valkoiset suojapuvut paalle ja hyokattiin mehilaisten kimppuun.

Monta kertaa miesten kesken raivattiin metsaa ja pilkottiin puita tai esimerkiksi istutettiin pensaita.
Valilla paastiin kuorimaan perunoita, valilla roudattiin sahanpurua isot kasat varastoon talven varalle.
Viimeisena paivana rakennettiin viela uusi mehilaispesa-laatikko, josta olin innoissani.

Aivan varmasti tulen jonain paivana rakentamaan omia vastaavia ja paasta herkuttelemaan omalla hunajalla, joka muuten tuskin tulee vetamaan vertoja Nikitan villimehilaishunajalle joka suunnilleen rajayttaa tajunnan :P Pikkutytto Ulea haari lahes aina kanssamme auttaen ja leikkien lahistolla.

Kaikki paivat olivat kuitenkin todella loysia ja vaihtelevia.
Iltapaivalla taas istuttiin pitkaan Stasyan laittaman lounaan aaressa ja valilla keskityin kuuntelemaan keskusteluita yrittaen bongata sanoja joita olen oppinut.

Jos ja kun luultavasti tulen tanne viela uudestaan joskus niin toivottavasti olen onnistunut oppimaan perusteet ja miksei enemmankin Venajaa.

Ruoan jalkeen taas saatettiin pitaa pienta lepoa tai puuhasteltiin jotain ennen iltateeta.
Pimea yllatti seitseman aikoihin joten teen jalkeen painuttiin omiin oloihimme joten lepoa ja unta sai siis ladata todella reilusti.

Koko paivan ulkoilu ja varsinkin raikas ilma alkoi sopivasti ramaisemaan ja taydellisen pimeyden keskella unenlaatu on jotain mita kaupungissa tulen kaipaamaan.


Taalla kaukana sivistyksesta, 28.9.2012

-Lari, 22



Вместе с Лари был сделан один новый улей.

А также Лари сделал вместе с Никитой и Ильёй одну новую теплую грядку - короб!





Лари слушает лекцию о том, почему и для каких целей сделана именно такая конструкция улья для северного региона, в котором мы проживаем.



Лари "Бибизьян" добывает в нашем собственном лесу гриб чага для любимого чаепития.

WWOOF


Вернуться на главную страничку